SYMPO PALJASTAA
kotieläintilan ravinnevuotoja
Suomen Rehu on ryhtynyt tarjoamaan kotieläintiloille ravinnetaselaskelmia, joiden avulla tilat pystyvät seuraamaan typen ja fosforin hyväksikäyttöä ja etsimään vuotokohtia. Tuloksia pystytään käyttämään hyväksi sekä kotieläin- että kasvintuotannon kehittämisessä.
Kotieläintilojen ravinnetaselaskelmat kulkevat nimellä Sympo-laskelmat. Nimi tulee sanoista sika- ja siipikarjatilojen ruokinta- ja ympäristöohjelma. Sympo-laskelmia on kuitenkin ryhdytty tekemään myös lypsykarjatiloille.
Ravinteet lasketaan neljässä eri paikassa
Ravinteet lasketaan kotieläintiloilla neljässä eri paikassa. Ensimmäinen laskentapiste on tilan portti, toinen kotieläinrakennus, kolmas lantala ja neljäs pelto. Tärkein seurattava ravinne on luonnollisesti typpi.
Porttitase kertoo, kuinka paljon tilalle tulee typpeä lannoitteissa, rehuissa, siemenissä, ostoeläimissä tai muissa panoksissa. Tutkimuspäällikkö Juha Salopellon mukaan tämä tase pystytään laskemaan tarkasti, koska tärkeimpien typen tuojien kuten lannoitteiden ja rehujen typpimäärät tiedetään.
Myös siementen typpi voidaan laskea tarkasti. Eläinten sisältämä typpi pystytään laskemaan kohtalaisen hyvin. Taseen toinen puoli tulee tilalta lähtevistä tuotteista kuten lihasta, viljasta ja lannasta.
Tähän mennessä tutkittujen sikatilojen porttitase on 56 prosenttia eli tiloille tulevasta noin kolmestatoista tonnista typpeä hiukan yli puolet (7,34 tonnia) on pystytty myymään tiloilta. Loppu on haihtunut taivaalle tai kadonnut maahan tai vesistöihin. Siipikarjatiloilla tase oli 55 prosenttia eli hivenen huonompi.
Sikatilalla seuraava seurantakohde on sikala. Kuinka paljon sikalaan viedystä typestä saadaan ulos lihana? Tutkimustiloilla keskiarvo oli 28 prosenttia. Sikaloihin tuotiin rehuissa typpeä noin 11,5 tonnia ja lihassa sitä lähti vajaat 3,3 tonnia. Loppu meni lantalaan tai taivaalle. Laskelmassa taivaalle menevä osuus otetaan huomioon vasta lantalan kohdalla, joka on seuraava seurantakohde.
Lantalassa (+ sikalassa) sikalaan tuodusta typestä hävisi tutkimustiloilla keskimäärin lähes 35 prosenttia eli yli kolmannes. Tonneissa typen hävikki oli 2,8 tonnia, 42 typpikiloa hehtaaria kohti.
Kun tiloille tuli ostolannoitteissa typpeä keskimäärin 4,7 tonnia, lannassa syntyvä typen hävikki oli 60 prosenttia väkilannoitteiden typestä. Melkoinen mälli siis. Pellolle lannan typestä lähti 65 prosenttia. Osa siitäkin haihtuu ilmaan levitysvaiheessa ja osa jää muuten kasvien ulottumattomiin. Siipikarjatiloilla typpeä häviää vielä enemmän, yli puolet rehuissa tulevasta typestä.
Neljäs seurantapiste on pelto. Pellolle typpeä tulee sekä ostolannoitteissa että lantakuormina.
Tutkittujen sikatilojen peltoviljelyn typpitaseet olivat keskimäärin lähes 81 prosenttia, siipikarjatilojen 62 prosenttia. Ilmeisesti sikatiloilla osataan kasvattaa viljaa selvästi tehokkaammin kuin siipikarjatiloilla.
Typen lisäksi ravinnetase lasketaan fosforille. Fosforin hävikin taloudellinen merkitys on selvästi pienempi kuin typen hävikin merkitys, mutta ympäristön kannalta fosforilla on suuri merkitys.
Ravinnetaseista voi kysyä lisää Suomen Rehusta Juha Salopellolta tai Kari Kiltilältä, puhelin 09-134419.
Kaaviossa esitetyt typen kierron luvut on saatu keskiarvona pariltakymmeneltä isolta sikatilalta. Lukujen selitykset: Tilalle tulee typpeä rehujen ja lannoitteiden ostoissa 13050 kiloa ja lähtee lihan, viljan ja lannan myynneissä 7338 kiloa. Hyväksikäyttöprosentti on 56,2. Typestä tulee Suomen Rehun rehuissa 7000 kiloa ja Kemiran ostolannoitteissa 4722 kiloa. Sikalaan tulevasta typestä päätyy lihaan 3259 kiloa eli 28,3 prosenttia. Peltoon typpeä menee 7900 kiloa ja siitä saadaan rehuviljassa pois 6374 kiloa.
|
|
|
