90-VUOTIAS HANKMO
paranee vanhetessaan
 |
Uudessa Jyrähankmossa kuljetuspyörästö ja pakkeri on yhdistetty samaan rakenteeseen. Pyörästö pitää koneen oikeassa työsyvyydessä ja tiivistää maan sopivasti.
|
Lapiorullaäkeen idean kehittänyt viljelijä ei tainnut arvata viime vuosisadan alussa, miten kestävän muokkausinnovaation hän pani alulle. Idea on myyty vuosikymmenien mittaan moneen kertaan yrittäjältä toiselle ja aina sen haltijat ovat osanneet jatkojalostaa sitä kunkin aikakauden vaatimusten mukaiseksi. Tähän mennessä Hankmoja on valmistettu uskomaton puolen miljoonan kappaleen määrä ja tulevaisuus näyttää edelleen lupaavalta.
Hankmon toimintaperiaatteen isänä pidetään maanviljelijä Karl Lundqvistiä Markbyn kylästä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Vuosisadan alussa tunnettiin jo pyörivä piikkirullaäes, pyörivä kuokkarullaäes ja lautasäes, mutta ne eivät tyydyttäneet Lundqvistiä. Hän risteytti näistä hevosvetoisen lapiorullaäkeen prototyypin. Hän sai tiettävästi myös Amerikasta vaikutteita, joita tuli sieltä palanneiden pohjalaisten siirtolaisten mukana.
Hyvä keksintö on aina monen idean yhdistelmä. Prototyypissä yhdistyi piikkirullaäkeen pieni vetovastus ja tukkeutumattomuus sekä lautasäkeen maata sekoittava ominaisuus. Lundqvist otti akseleiden vinon asennon lautasäkeistä ja kehitti piikki- ja kuokkarullien tilalle veitsirullat.
Lundqvist ei ollut seppä, vaan keksijä. Hän teetti ensimmäiset äkeet kyläseppä Karl Björnvikillä. Suurempaa yritystoimintaa siitä ei kuitenkaan syntynyt, vaan Lundqvist myi keksintönsä valmistusoikeudet vuonna 1908 Johannes Sandille Västerhankmon kylään. Siitä äes sai Hankmo- nimen.
Sarjavalmistus käynnistyy
Sand lisäsi äkeeseen muun muassa akselikulmien säädön ja sai keksinnölleen patentin. Hankmon sarjavalmistus alkoi kuitenkin vasta 1911, jolloin Sand myi parannetun äkeen tuoteoikeudet Pietarsaaren Konepajalle. Tätä vuotta on alettu pitää varsinaisen Hankmon syntymävuotena.
Äkeestä tuli nopeasti myyntimenestys. Toiseen maailmansotaan mennessä Hankmoja myytiin huimat 300 000 kappaletta kotimaahan ja vientiin.
Vuonna 1937 Pietarsaaren Konepajan osti Wärtsilä, joka jatkoi äkeen valmistusta ja edelleen kehittämistä. Toisen maailmansodan jälkeen Hankmon loikka traktorivetoiseen aikakauteen saatiin onnistumaan niin hyvin, että se säilytti yleisimmän muokkausvälineen aseman suomalaisessa maataloudessa aina 60- luvun loppuun saakka.
Wärtsilä luopuu, Nokka jatkaa
Wärtsilän vuoro luopua maatalouskoneteollisuudesta tuli 1985, jolloin Nokka Koneet Oy osti sen valmistamien koneiden tuoteoikeudet. Hankmojen valmistus kuitenkin jatkui Pietarsaaressa 90-luvun alkuun asti. Sen jälkeen niiden valmistus on tapahtunut Tumen tehtailla Turengissa, kun Nokasta ja Tumesta tuli Nokka-Tume Oy. Äkeen veitset taotaan kuitenkin edelleen Pietarsaaressa.
Nokka-Tume on kehittänyt Hankmoa määrätietoisesti vastaamaan koko Euroopassa laajenevan aurattoman viljelyn tarpeita. Viljan hintojen nopea lasku ja ympäristönäkökulman vahvistuminen kannustavat viljelijöitä kohti minimimuokkausta, josta haetaan apua eroosioon, ravinnepäästöihin ja säästöjä konekustannuksiin. Hankmolla saavutetaan 60-70 prosentin säästö konetuntien menekissä verrattuna menetelmiin, joissa maa kynnetään.
Hankmon tuotekehityksessä on pantu viime vuosina paljon painoa äkeiden koon kasvattamiseen ja työsyvyyden hallintaan. Järeän pakkerijyrän lisääminen äkeen perään toi ratkaisun työsyvyyden säätöön, jolloin äes sopii myös kynnetyn maan kylvömuokkaukseen hikevillä mailla.
Uusin ratkaisu on Tumen Jyräcombista ideoitu jyräpyörästö Hankmon perään. Sen avulla työsyvyys hallitaan tarkasti ja samalla maa tiivistyy kylvön kannalta sopivasti. Näillä ratkaisuilla Hankmo tähyää uuteen vahvaan nousuun etenkin viennissä. Tietyllä tavalla ympyrä on sulkeutumassa. Hankmo tavoittelee jälleen monipuolisen yleisäkeen asemaa.
|
|
|
