 |
|
Lasse ja Satu Näykki eivät koe lisätietojen syöttämistä
tietokoneelle rasitteeksi. ”Tai minähän näitä useimmiten
naputtelen”, Satu veistää. |
Teollisuustuotteisiin käytettävän kotimaisen viljan systemaattisesta
jäljitettävyydestä on toistaiseksi jouduttu puhumaan teoriatasolla, mutta nyt
siitä on tulossa käytäntöä. Pilottihanke asiasta on käynnissä ensimmäisten
tilojen ja viljakaupan yhteistyönä.Tällä hetkellä
viljan jäljitettävyys katkeaa useimmilla tiloilla varastosiiloon. Tarkan
lohkokirjanpidon jälkeen ei välttämättä tiedetä, missä siilossa kunkin lohkon
sato on.
Jos jäljitettävyyden ketju ei katkeaisikaan kuivurille,
teollisuus voisi saada viljamarkkinoilta entistä täsmällisemmin juuri sellaista
viljaa kuin sen eri käyttötarkoitukset edellyttävät.
”Jäljitettävyyden ajatuksena on, että kauppa ja teollisuus
voivat jälkikäteen katsoa kunkin viljaerän viljelytekniikkaa, esimerkiksi onko
lohkolla käytetty vaikkapa kasvunsäädettä”, Härkätien K-Maatalouden
viljakaupasta vastaava Matti Hämäläinen sanoo.
Viljelijältä jäljitettävyys vaatii normaalin
lohkokirjanpidon lisäksi siilokirjanpitoa. Pitää tietää, missä siilossa on
minkäkin lohkon sato. Kun lohkokirjanpitoon lisätään tieto varastosiilosta sekä
kenelle ja minne vilja siiloista on toimitettu, kauppa ja teollisuus pääsevät
tarvittaessa näkemään ostamiensa erien viljelytietoja. Tietyn viljaerän
tuottamiseen käytetty viljelytekniikka voidaan näin osoittaa muun muassa
kuluttajille tai vientiasiakkaille.
Kun viljelijä tuo ennakkonäytteen viljasta kauppaan, se
analysoidaan aivan normaalisti. Analyysitietoihin kauppa yhdistää lohkokortin
tiedot. Sen jälkeen se etsii kyseiselle viljaerälle parhaan mahdollisen
käyttötarkoituksen, sen, mistä viljelijä saa parhaan hinnan.
Käynnistävänä voimana ProAgria Maaseutukeskusten liitto
Kyseessä on pilottihanke. ”Taustalla on
ProAgria
Maaseutukeskuksen liiton hanke laatutietopankista. Se perustuu alun perin Wisu-viljelysuunnitelmaan, jossa täytetyt lohkokorttitiedot voi kerätä
laatutietopankkiin netin kautta”, myyntipäällikkö Päivi Auramo
Maatalouskeskosta sanoo.
Koska ajatuksena on kerätä kansallinen tietopankki, mukaan
pitää saada tiedot muillakin viljelyn suunnitteluohjelmilla täytetyistä
lohkokorteista.
Hankkeessa ollaan muutenkin alkutaipaleella. Someron K-Maatalous on ensimmäinen
mukana oleva kauppa. Hämäläisen on tarkoitus kerätä syksyn mittaan mukaan
kymmenkunta innostunutta viljelijää.
Teollisuudesta hankkeessa on nyt aluksi mukana Suomen Rehu.
Ensimmäiseksi mukaan on lupautunut Hirsjärven kartanon isäntäpari, somerolaiset
Satu ja Lasse Näykki. Miksi olette kiinnostuneita asiasta?
”Meillä on ollut Wisu käytössä nelisen vuotta, joten
ohjelman käyttö on sinänsä tuttua. Myös internetin käyttö sujuu. Ajattelen niin,
että omia, sinänsä julkisia lohkotietoja luovuttamalla saa vastineeksi uutta
tietoa ajankohtaisista asioista”, Satu Näykki vastaa. ”Pysyy ajan hermolla.”
”Ja tietysti se kiinnostaa, jos jostakin viljaerästä saisi
vaikka sentinkin verran paremman hinnan, kun kauppa ja teollisuus tietävät,
miten se on tuotettu”, Lasse Näykki jatkaa. Raha on hyvä motivoimaan. Jos
vaikkapa tiettyä kasvinsuojelua käyttämällä saisi viljasta paremman hinnan, sitä
tulisi käytettyä.
Laatutietopankkiin tietoja luovuttavat saanevat palautteena
keskiarvotietoa muista mukana olevista. Omia satoja voi verrata kaikkien
keskiarvosatoihin tai omaa lannoitemäärää muiden keskimäärin käyttämiin
lannoitemääriin.
Samaa tietoa saa nykyisellään Suomen Rehun, ProAgria
Maaseutukeskusten liiton ja Kemiran viljatutkimuksesta. Jos jäljitettävyyden
ajatus menee läpi ympäri Suomen, tietämys meillä käytettävästä
viljelytekniikasta kasvaa huimasti.