 |
|
Harmaa Fergu oli kunnianhimoisen
traktorisuunnittelun mestariteos, jossa onnistuttiin
ainutlaatuisella tavalla yhdistämään keveys ja tehokkuus. Sen
rakenne on puhutellut konemiehiä vuosikymmenestä toiseen. Kuvassa
Farmari-näyttelyssä esitelty, hämeenlinnalaisen Pauli Pekkasen
Ferguson TEA 20, jossa on 4-sylinterinen 25 hevosvoiman
bensiinimoottori. Traktori on entinen Hämeenlinnan
siipikarjanhoitokoulun kone. |
Harmaasta Fergusta tuli traktori, joka muutti monia asioita. Se pani
maatalouden teknistymiselle aivan uuden vaihteen päälle ja loi samalla ne
perusnäkemykset, joiden varassa traktoritekniikka monilta osin lepää edelleen.
Kaiken takana oli ärhäkkä insinööri.Harmaa Fergu oli
insinööri Harry Fergusonin luomus. Traktorissa toteutuivat monet
vallankumoukselliset ideat, joita Ferguson oli hautonut jo hyvin varhain.
Kiivaan taiteilijaluonteen raastamassa päässä velloi hydraulinen
kolmipistenostolaite jo 1910- luvulla.
Ajatustensa toteuttamiseksi Ferguson pyrki aluksi
hakeutumaan yhteistyöhön vanhojen traktorivalmistajien kanssa. Kuuluisa
kädenpuristus Harry Fergusonin ja Henry Fordin välillä paiskattiin 1933. Sen
seurauksena yhteistyö ”pikkuharmaan” esi-isän, Ford 9 N -traktorin
valmistamiseksi alkoi. Ennen kuulumattomat vakiovarusteet kuten ilmakumirenkaat,
voimanottoakseli, kolmipistenostolaite, sähköstartti, laturi ja akku takasivat
sille 300 000 kappaleen myynnin seuraavan kahdeksan vuoden aikana.
Vuonna 1946 Henry Fordin ja Harry Fergusonin yhteistyö päättyi. Päällimmäisenä
syynä oli traktorituotannon parinkymmenen miljoonan dollarin tappiot, toisena
kenties Fergusonin kiivas luonteenlaatu.
Tämän jälkeen Harry Ferguson sopi nopeasti Standard Motor Companyn kanssa
traktorin valmistuksesta Coventryssä, Englannissa. Ensimmäinen pikkuharmaa,
Ferguson TE 20, näki siellä päivänvalon 1946. Kun Fordilta tuli suunnilleen
samanlaisia, Ferguson lähetti Fordille 251 miljoonan dollarin laskun
patenttiloukkauksista. Neljän vuoden riitelyn jälkeen Fordilta tuli rapian
yhdeksän miljoonan dollarin shekki.
Viisikymmentäluvun alkupuolella Harry myi firmansa
Massey-Harrisille. Vastineeksi hän sai kuudentoista miljoonan dollarin edestä
Massey-Harris-Fergusonin osakkeita ja hallituksen puheenjohtajan vakanssin.
Vuonna 1958 muodostettiin Massey-Ferguson -yhtiö.
Pikkuharmaan salaisuus
Kun arvioidaan syitä legendaarisen pikkuharmaan
menestykseen, tullaan nopeasti alueelle, jossa kylmät faktat ja tunnetut
luonnonlait eivät enää vaikuta. Kysymys onkin tunneasiasta, mutta järkisyitäkin
löytyy.
Järkisyihin kuuluu ilman muuta Harry Fergusonin ehdoton
omistautuminen visioilleen. Hänen mukaansa maataloustuotanto tarvitsi kipeästi
koneapua, sen hintaista, että jokainen viljelijä pystyi sitä hankkimaan.
Traktorin tuli olla mahdollisimman edullinen. Hän kiivaili ja riiteli asiasta
kaikkien yhteistyökumppaniensa kanssa.
Harry Ferguson pelkäsi maan tiivistymistä jo tuolloin. Hän
ei säästellyt vaivojaan puolustaessaan keveitä traktoreita ja työkoneita.
Järkisyihin kuuluu myös Fergusonin hydraulinen nostolaite. Siinä oli toimiva
painonsiirto, jonka avulla pikkuharmaa palveli painoaan riuskempana vetojuhtana.
Fergusonin aura ja kultivaattori hyötyivät painonsiirrosta erityisesti.
Pikkuharmaan ohjekirjassa teroitettiin, että painonsiirto
toimi hyvin vain ykkös- ja kakkosvaihteilla. Kolmosella painonsiirto ei ehtinyt
reagoida. Kaksiteräinen aura pelasi erinomaisesti työntövarsitunnustelun kautta.
Työntövarren asennolla voitiin määrittää niin maahakuisuus kuin työsyvyyskin
halutuksi.
Kolmipistenostolaite mahdollisti juuri tätä traktoria
varten suunnitellun työkonevalikoiman. Harry Ferguson ei epäröinyt käyttää
seikkaa hyödyksi. Massey-Fergusonin työkoneet edustavat edelleen laatua. Kevyt
traktori ja kevyet työkoneet olivat unelmayhdistelmä nuoren, riuskan viljelijän
käsissä. Keveytensä ansiosta koneet oli helppo ja nopea kytkeä.
Traktorista tuli ajajansa ruumiin väsymätön jatke. Paljon
ajaneen, nuorena aloittaneen kuljettajan komennot tulivat selkäydinjatkeesta.
Takapuoli, silmät ja korvat antoivat palautteen traktorilta kuljettajalle.
Tuolloin yleiset taitoajokilpailut voitti lähes sataprosenttisesti pikkuharmaa
muiden merkkien kannattajien harmiksi. Kyntökilpailujen voittojakin alkoi tippua
tasaiseen tahtiin.
Pikkufergu ei ollut hevosen korvike. Se oli enemmän. Se
antoi ihmiselle hevosparin voimat, jotka eivät lainkaan väsyneet. Ei ole ihme,
että pikkufergua puolustettiin tunteenomaisesti ja kiihkeästi ”mörkömajurin”
omistajien loukkauksia kohtaan. Varmasti on asian puolesta mustia silmiä lyöty.