Härmä iski viime kesänä voimakkaasti osaan ohrakasvustoja.

VILJANHÄRMÄ
 
Oireet: Tartunnan ensimmäiset oireet näkyvät valkoisina pumpulimaisina rihmastopesinä, joiden vastakkaiselta puolelta lehti muuttuu kellertäväksi. Kasvukauden edetessä pesäkettä voi ympäröidä kellertävä kehä ja vaaleat rihmastot muuttuvat harmahtaviksi tai rusehtaviksi. Runsaat sateet voivat huuhtoa härmäpesäkkeet, jolloin jäljelle jää vain kellertävä tai rusehtava laikku.
 
Taudille otolliset ympäristöolot: Härmän leviäminen on nopeinta, kun lämpötila on 15 - 22 ° C ja suhteellinen kosteus 85 - 100%. Viljalajit ovat taudille herkimmillään nopean kasvun aikaan. Taudin leviämistä edistävät alttiit lajikkeet, voimakas typpilannoitus, suuri kosteus ja viileä ilmasto.
 
Taudin leviäminen: Jokaisella viljalajilla on härmästä oma alalajinsa, joka ei voi tartuttaa toista viljalajia. Esimerkiksi vehnän härmä ei leviä ohraan ja päinvastoin. Härmä säilyy kasvukaudesta toiseen talvehtivassa viljakasvustossa; vehnänhärmä syyvehnässä ja ohranhärmä syysohrassa. Härmä ei säily siemenessä eikä kasvijätteessä. Härmäitiöt voivat lentää tuulen avulla useita kilometrejä. Ne säilyvät infektiokykyisinä kuitenkin vain muutaman päivän. Ohranhärmä tulee Suomeen kaukolevintänä eteläisimmistä maista.
 
Havainnointi pellolla: Mahdolliset oireet on tarkistettava ennen rikkakasviruiskutusta kasvin tyveltä ja ensimmäisistä kasvulehdistä. Sen jälkeen taudin etenemistä on syytä tarkkailla lehdistä ja tähkästä kasvuston kukintaan saakka, jolloin on viimeinen mahdollisuus kemialliseen torjuntaan.
 
Torjunta: Kestävien lajikkeiden viljely on tärkeä härmän torjunnan muoto. Myös liiallista typpilannoitusta kannattaa välttää. Kemiallinen torjunta onnistuu kasvustoruiskutuksena aina kasvuston kukintaan saakka.
 
PUNAHOME
 
Oireet: Oireet näkyvät viljojen tähkissä selvimmin kasvukauden loppupuolella. Oire alkaa pienestä alueesta, joka hieman vettyy ja jonka väri häviää kuten viljan tuleentuessa. Alue laajenee, mahdollisesti rusehtuu ja vähitellen jyvän pinnalle voi kasvaa punertavaa, pölymäistä, pehmeää rihmastoa. Mikäli jyvä kehittyy, se on pieni ja väriltään usein harmahtavan ruskea.
 
Taudille otolliset ympäristöolot: Punahomeen aiheuttajat Fusarium -sienet itävät tähkässä parhaimmin lämpimissä (25 - 30 ° C) oloissa, kun kosteutta on pitkään tai kaste on runsasta.
 
Taudin leviäminen: Punahome tartuttaa useita heinäkasveja sekä kaikkia Suomessa viljeltäviä viljalajeja. Sieni säilyy kasvukaudesta toiseen rihmastona kasvijätteessä, talvehtivassa kasvustossa tai siemenessä. Taudinaiheuttaja itää, ja siitä kehittyvät itiöt leviävät tuulen mukana tähkään. Punahomeen taudinaiheuttajat voivat vikuuttaa myös kasvin tyviä ja juuristoa.
 
Havainnointi pellolla: Ensimmäiset oireet voivat näkyä tähkimisen alussa ennenaikaisesti tuleentuvina jyvinä. Punertavuus näkyy aina puintiin saakka.
 
Torjunta: Terve kylvösiemen on torjunnan perusta. Punahometta voi ehkäistä myös viljelykierrolla (vähintään yhden vuoden väli ilman isäntäkasvia) ja hävittämällä kasvijätteen muokkaamalla tai polttamalla.
 
Kirjoittaja on MTT:n tutkija.
 
Kasvitaudeista lisää: Pelto-Pirkan Päiväntieto 1999
 
Ohranhärmän ja Vehnän Punahomeen yleisyys vuonna 2001