Projektin työryhmien viljalajikohtaisissa osaraporteissa todetaan muun muassa satotason nosto yhdeksi kilpailukyvyn kehittämisalueeksi. Viljelijöille se on ehdottomasti ykkösasia, jota toivoisi korostettavan vielä enemmän. Tämä kilpailukyvyn kulmakivi ei ole siinä kunnossa kuin pitäisi. Keskimääräinen satotaso on viimeisen kymmenen vuoden aikana alkanut huolestuttavasti polkea paikallaan eikä sitä selitä kaksi katovuotta.

Pysähtymisen torjuntaan tarvitaan kansallisen strategian ohella kansallinen herätys. Kaikki selvitykset, viestit ja kokemukset käytännön elämästä osoittavat täysin yksiselitteisesti, että viiden tonnin hehtaarisadot ovat paljon kannattavampia viljelijälle kuin kolmen tonnin sadot. Teollisuudelle isot sadot ovat aivan välttämättömiä raaka-aineen laadun vuoksi. Käytäntö osoittaa hälyttävästi, että matala satotaso merkitsee tavallisesti myös matalaa laatua.

Keskimääräiset viljasatomme ovat vielä kaukana taloudellisesta optimista. Sadontarkkailutiloilla yli viiden tonnin satoja normaalikesinä tuottavat tilat tekevät hehtaaria kohti tulosta, joka on moninkertainen keskisatoja tuottavaan tilaan verrattuna. Kolmen ja puolen tonnin satoon ei kannata pysähtyä, kun samoilla kiinteillä kustannuksilla voi tuottaa tonnin lisää.

Se, että osa viljelijöistä on jo tehnyt irtioton keskimääräisten hehtaarisatojen tasolta uusille tonnilukemille, osoittaa muillekin, että se on mahdollista. Erityisen rohkaisevaa on se, että satotason nousun mukana nousee kannattavuus vielä enemmän.

Satotason nostamiseen on nyt käytettävissä enemmän keinoja ja osaamista kuin koskaan ennen. Maatalouspolitiikkakaan ei pakota mataliin satoihin, vaikka niinkin väitetään. Kymmenentuhannen hehtaarin alalta kerätty Iso-Vilja- tutkimusaineisto osoittaa, että alle sadan kilon typpitasolla tuotetaan niin kolmen tonnin kuin viiden tonninkin sadot. Ympäristötukiehtojen tarkennetun lannoitustason katto on 160 typpikilossa.