Vuonna -70 perustetusta Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta on tullut monipuolinen viljelijöitten sosiaaliturvan järjestäjä. Aluksi se hoiti vain yhteen lakiin perustuvaa tehtävää, kun nyt toimeenpantavia lakeja on kymmenen. Viljelijöiden eläketurvan lisäksi se hoitaa muun muassa lomitukseen, luopumistukeen, ryhmähenkivakuutuksiin, tapaturmavakuutuksiin, sairauspäivärahoihin ja työterveyshuoltoon kuuluvaa rahoitusta.
Mela maksaa vuodessa etuuksia viljelijöille tätä nykyä runsaan viiden miljardin markan verran, joka on karkeasti sama summa kuin maataloustulo. Tästä rahamäärästä valtion osuus on noin kolme miljardia. Loput rahoituksesta saadaan viljelijöiden maksamista vakuutusmaksuista ja muista Melan tuloista.
Eläkeläisviljelijät saavat Melan maksamaa eläkettä nykyisin noin kolme miljardia vuodessa. Luopumistukeen ja lomitukseen menee kumpaankin karkeasti miljardin verran. Näistä kolmesta maksuvelvoitteesta syntyvät Melan ylivoimaisesti suurimmat menot.
Melan tehtävänä on turvata viljelijöille sama lakisääteinen sosiaaliturva kuin palkansaajilla on. Viljelijöitten eläkkeet ovat kuitenkin pieniä johtuen siitä, että sekä eläkevakuutusmaksut että aikanaan saatava eläke perustuvat viljelijöiden työtuloon, joka on pysynyt alhaisena. Nyt alkavat uudet eläkkeet ovat keskimäärin noin 2000 markkaa kuukaudessa. Eläkevakuutusta viljelijät maksavat vuodessa keskimäärin vajaa 10 000 markkaa vuodessa tilaa kohti.
Työssä ja eläkkeellä olevien viljelijöiden suhde on hyvin epäedullinen ja tilanteen lasketaan jatkuvan aina vuoteen 2030 asti. Yhtä aktiiviviljelijää kohti on nyt lähes kaksi eläkkeellä olevaa. Uusia vakuutettuja tulee Melaan tällä hetkellä pari tuhatta vuodessa, mutta eläkkeelle lähtee kymmenisen tuhatta johtuen rajusta maatalouden rakennemuutoksesta. Valtion rahoitusosuuden jatkuminen on siis välttämätöntä, mikä onkin turvattu lailla. Siitä ei tarvitse käydä poliittisia neuvotteluja valtion budjettia laadittaessa.
