Syysvehnän kasvustot ovat nyt hyviä. Jos kesä on jatkossa hyvä, syysvehnäsato saattaa kehittyä todella suureksi. Silloin riskinä on, että kasvustosta loppuu typpi ja jyvien valkuaispitoisuus jää pieneksi. Jos huonosti käy, sato ei kelpaa leipävehnäksi. Lehtivihreämittarilla voi testata, uhkaako satoa liian alhainen valkuaistaso.
Typpiruiskutus ennen tähkälle tuloa on varma keino lisätä typpeä kasvustoon ja nostaa sadon valkuaispitoisuus riittäväksi.
"Alkukaudella tuotetaan satoa, loppukaudella laatua. Jos syysvehnästä on tulossa hyvä sato, on riski, että typpi ei riitä", Kemiran yhden tutkimusryhmän vetäjä, tohtori Jari Peltonen yksinkertaistaa lisätyppiajattelua.
Edes jaettu lannoitus, jossa typpeä on annettu esimerkiksi keväällä 40 kiloa ja korrenkasvun alkaessa 80 kiloa, ei takaa hyvää valkuaispitoisuutta. Kasvi ehtii vielä käyttää typen sadon määrän lisäämiseen.
Typpeä voidaan Peltosen mukaan antaa syysvehnälle kolme, jopa viisi kertaa kesässä. Biologisesti kasvi hyötyy siitä. Typpilannoituskertojen taloudellisuus on sitten arvioitava tai laskettava aina tilanteen mukaan.
Typpitarve selville lehtivihreämittarilla
Lisätypen tarve on nykyisin helppo mitata lehtivihreämittarilla. Jos mittaustulos on viljan ollessa tulossa tähkälle 40 spadia tai alle, typpi on vähissä ja tuloksena voi olla valkuaisköyhää vehnää (valkuaisprosentti alle 11). Ruiskutus todennäköisesti kannattaa.
Spad-arvojen pitäisi olla 45:n tietämissä. Lehtivihreän mittausmahdollisuuksista voi kysyä muun muassa K-maataloudesta tai Kemiran edustajilta.
Ruiskulla kasvustoon voi levittää joko ureaa tai Typpiliuos N30:ta (urea-ammoniumnitraattia). Sitä Kemiralta saa Peltosen mukaan nykyisin kohtalaisen edullisesti isoissa tuhannen litran säiliöissä. Keski-Euroopassa sitä käytetään yleisesti joko lehtilannoitteena tai kasvinsuojeluruiskulla + joustavilla vantailla kasvuston sekaan kosteaan maahan levitettynä.
