Kun haastattelin Jämsän K-maataloudessa Timo Jormakkaa myyjän työn arkipäivästä tässä lehdessä olevaa artikkelia varten, kysyin hänen kiireiseltä näyttävältä työnantajaltaan, kauppias Veikko Hämäläiseltä, millä painoarvolla myyjät ratkaisevat sen, että yritys saa tarpeeksi myyntiä aikaan, pärjää kilpailussa. Vastaus oli 90 % ja se tuli hetkeäkään epäröimättä.

Kauppiaan arvio kertoo kaiken siitä, missä asemassa myyjä on nyt äärimmilleen kilpaillussa maatalouskaupassa, mutta kertoo se epäilemättä yleisemminkin yhteiskunnassa siitä, että tämän päivän palveluammattien osaajat aletaan noteerata.

Heidän ansiostaan pyörät pyörivät ja asiat luistavat. Pelkät organisaatiot, järjestelmät ja nykyaikainen huipputekniikka eivät ole lopultakaan mitään ilman näitä ihmisiä. Silti ei ole mitään syytä väheksyä tehokkaita rakenteitakaan. Ne antavat taloudellisen perustan hyvälle palvelulle.

Maatalouskaupassa myyjälle asetettavat vaatimukset ovat korkeammat kuin useimmilla muilla kaupan aloilla ja ne myös kasvavat nopeammin johtuen siitä, että heidän asiakkaanaan on pelkästään ammattilaisia. Maatalouden hurja rakennemuutos seuloo koko ajan alan jatkajiksi ammattitaidoltaan yhä kovempaa joukkoa. Heidän palvelussa ei heppoisilla eväillä selviä.

Toisaalta juuri maatalouden raju rakennemuutos antaa tilaisuuden ammattitaitoisille myyjille hakea vahvasti paikkansa tämän päivän suomalaisessa ruokaketjussa. Jaksamisen äärirajoilla toimiva viljelijä osaa kyllä antaa arvoa myyjälle, joka saa asiat etenemään ja jonka junailtavaksi asioita uskaltaa jättää.

Niin sanottu hyvä kysymys on myös se, miten pitkälle ihmiset ovat valmiit luopumaan henkilökohtaisista kontakteista ja seurustelemaan pelkän tekniikan kanssa asioitaan hoitaessaan. Varsinkin viljelijät ovat työssään todella yksinäisiä susia. Heille tutun, luotettavaksi tiedetyn myyjän kanssa asioinnissa saattaa olla muitakin arvoja kuin pelkkiä rahassa mitattavia.

paavo.laukka@pirkka.fi