Kaksi poikkeuksellista kasvukautta peräkkäin paljastavat, että huonon ojituksen, yksipuolisen viljelyn ja maan tiivistymisen uuvuttamat savimaat ovat herkkiä sekä kuivuuden että märkyyden aiheuttamille ongelmille. Tämä näkyy siitä, että kesän 1998 sateet ja kesän 1999 kuivuus aiheuttivat kadon samoilla alueilla eli erityisesti Lounais-Suomessa. Viljelijät näyttävät kuitenkin tunnistavan huonosti tämän ongelman omilla maillaan. Tällaisia päätelmiä voi tehdä IsoVilja 1999 -tutkimuksesta.
Viljelijät eivät tunnista peltolohkojensa rakenneongelmia. Viime kesänä alle kahden tonnin satoon jääneillä peltolohkoilla maan tiivistyminen on viljelijöiden arvion mukaan heikon sadon syy vain 5 prosentissa lohkoista. Kuitenkin heikoimmalla alueella eli Lounais-Suomessa noin kolmasosa peltolohkoista on niin pahoin tiivistynyt, että sato kärsii siitä, tutkimuspäällikkö Juha Salopelto Suomen Rehusta arvioi.
IsoVilja-tutkimuksen tekee vuosittain Suomen Rehu. Tutkimusaineisto on iso, viime kesänä se kattoi 2313 lohkoa yli 10.000 hehtaarilla. Tutkimus perustuu viljelijöiden mittauksiin ja päiväkirjamerkintöihin sekä näytteiden laboratorioanalyyseihin. Tutkimuksessa selvitetään viljelytoimet, siemen, maan rakenne, sadon laatu ja ravinteiden kotiutus. Tutkittavina kasveina ovat ohra, kaura, vehnät ja ruis.
Kaksi paljastavaa kasvukautta
Lounais-Suomen peltolohkojen rakenneongelmat ovat nousseet selvästi esille kahtena viime kesänä. Vuonna 1998 sade hukutti kasvustot, kun huonossa kunnossa oleva maa ei pystynyt imemään vettä eikä vesi päässyt pelloilta pois. Viime kesänä kuivuus lakastutti kasvustot, kun huonossa kunnossa olevassa maassa oli niin vähän vettä, että se ei riittänyt pitämään kasvustoa lakastumisrajan yläpuolella.
Samat sateet riittivät kuitenkin hyväkuntoisilla peltolohkoilla yli kaksinkertaisiin satoihin, vaikka panokset ja viljelytoimenpiteet olivat samoja. Pohjanmaan sateet eivät viime kesänäkään eronneet tutkimustilojen mittausten mukaan Lounais-Suomen sateista, silti sadot olivat eri luokkaa kuin Lounais-Suomessa. Tilanne oli sama edellisenä kesänä.
Lounais-Suomen rakenneongelmat ovat tutkimuksen mukaan pahimmat vähämultaisilla savimailla. Multavuuden häviäminen pahentaa ongelmia nimenomaan kuivina vuosina. Ero Lounais-Suomen ja Pohjanmaan savimaiden sadoissa on tuhat, jopa puolitoista tuhatta kiloa Pohjanmaan eduksi.
Viime kesän kuivuus tuotti ongelmia Lounais-Suomen ohella myös Kymenlaaksoon. Salopellon analyysi onkin, että Lounais-Suomi joutuu ongelmiin sekä märkinä että kuivina kesinä, Kymenlaakso kuivina ja Pohjanmaalla eivät kahden viime kesän vaihtelut ole vielä rajoja koetelleetkaan.
Eroja havainnollistaa hyvin yhdellä typpikilolla saatu sato eri alueilla. Lounais-Suomessa satoa tuli 27 kiloa, samoin Kaakkois-Suomessa. Länsi-Suomessa satoa tuli 44 kiloa, mikä merkitsi sitä, että satoon tarvittiin 7 kiloa enemmän typpeä kuin peltoon oli keväällä laitettu. Lounais-Suomessa typpilannoituksesta jäi maahan 32 kiloa ja Kaakkois-Suomessa 26 kiloa.
IsoVilja-tutkimustilojen tunnuslukuja vuodelta 1999
Maan vesivarasto ratkaisee onnistumisen
Satotekijöissä on Salopellon mukaan unohtunut maan vesivarojen merkitys kasville. Kasvumahdollisuuksia arvioidaan sademäärien perusteella, vaikka sadetta tärkeämpää on maassa oleva vesi.
Keväällä maa on läpimärkää. Ylimääräinen vesi valuu ojien kautta pois, jos ojitus on kunnossa. Hyväkuntoiseen savimaahan jää Salopellon mukaan 150 millimetriä vettä metrin matkalle. Tämä riittää heinäkuun puoliväliin saakka, vaikka taivaalta ei tulisi vettä pisaraakaan.
"Se, kuinka paljon maahan mahtuu vettä, on kasville paljon tärkeämpää kuin se, kuinka paljon sataa", Salopelto sanoo.
Savimaiden viljelijöille Salopelto antaa yksinkertaisen ohjeen. "Pitäkää huolta maan multavuudesta kuivista kesistä selviämiseksi ja laittakaa ojitus kuntoon märistä kesistä selviämiseksi."
Maan multavuuden säilyttämiseen ja parantamiseen Salopelto tarjoaa yksinkertaista reseptiä, isoa satoa. Pieneen satoon tyytyminen syö jatkuvasti maan multavuutta, viiden tonnin sato parantaa sitä selvästi.
