Taloustutkimuksen yksikkö Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa julkaisi vuodenvaihteessa selvityksen ”Sopimusten ja koordinaation merkitys Suomen viljamarkkinoilla”, jonka tekijöitä ovat Saija Mäkelä ja Taneli Rytsä. He kirjoittavat selvityksen yhteenvedossa, että sopimustuotannolla pyritään edistämään koko viljaketjun koordinaatiota, jonka päätavoitteita ovat kysynnän ja tarjonnan, laadun ja määrän, ajan ja paikan tasapainon etsiminen alalle.

Tasapainon hyötyjä ovat hintariskien vähentyminen ja laatutason tasaisuus, vastaavasti epätasapainosta koituu koko viljaketjulle ylimääräisiä kustannuksia. Selvityksen mukaan ”tasapainon hyötyjen tavoittelu on erityisen tärkeää olosuhteissa, joissa tuhannet yksittäiset viljelijät tuottavat laadultaan vaihtelevaa viljaa”.

Viljamarkkinoiden osapuolten kannattaa miettiä tätä lausetta. Siinä lienee kaupan ja viljelijöiden yhdessä rakentaman sopimusjärjestelmän perustavaa laatua oleva haaste. Suomen olosuhteissa on mahdotonta viljellä etukäteen ennakoitavana prosessina tasalaatuista viljaa, vaan joka kasvukauden jälkeen ollaan olosuhteiden asettamien tosiasioitten armoilla, vuodesta riippuen enemmän tai vähemmän.

Viljelijän sopimuskumppanin tehtävä on silti löytää viljalle käyttötarkoitus, joka vastaa mahdollisimman tarkoin sen laatua. Silloin myös hinta on niin oikea kuin se voi markkinoiden realiteetit huomioon ottaen olla. Kaupalla on tähän tehtävään parhaat mahdollisuudet, koska se voi ohjata viljaa kaikille tarvitsijoille kotimaassa ja ulkomailla. Maatalouskaupalla on myös selvä intressi hankkia asiakkailleen ostovoimaa viljamarkkinoilta tarvikekaupan kysynnän ylläpitämiseksi.

Mäkelä ja Rytsä puuttuvat selvityksessään myös siihen, miten viljanviljelyn välttämätöntä tehokkuuskehitystä voisi kannustaa myös nykyisen maatalouspolitiikan oloissa. Heidän mukaansa sopimuksilla on tässä tehtävää. Tästä on helppoa olla samaa mieltä. Viljelijät kaipaavat konkreettista motivaatiota, signaaleja viljamarkkinoilta.

Viljelijän on paljon helpompi vakuuttua markkinoiden odotuksista ja toimia niiden mukaan, jos hän sopimuksia tehdessään tietää, millaista ja miten viljeltyä tavaraa häneltä odotetaan. Rytsän ja Mäkelän selvityksessä oli tutkittu viljelijöiden mielipiteitä sopimuksiin sisältyvistä neuvontapalveluista ja markkinainformaatiosta. Noin 70 % heistä pitää niitä hyvin tärkeänä, mikä osoittaa, että halukkuutta viljan tarjontaketjun kehittämiseen löytyy.
 
paavo.laukka@pirkka.fi

Aiheesta lisää