Viljelijä voi vaikuttaa muutamiin niistä tekijöistä, jotka ratkaisevat perunasadon mukulakoon. Ensimmäiseksi on otettava onkeen lajikkeen taipumukset, kun mietitään parasta istutustiheyttä.

K-koetilalla tutkittiin vuosina 1997-1999 Keskon uusien perunalajikkeiden lajikekohtaista viljelytekniikkaa. Perunaa istutettiin kolmella istutusetäisyydellä, 17, 34 ja 51 cm. Riviväli oli 75 cm ja lannoitustaso 60 kg/ha typpeä. Lajikkeet olivat Bintje, Idole, Kulta ja Venla (SW 93107).

Kokeiden keskimääräinen siemenkoko oli 63 g, mikä vastaa siemenkaupan isompaa, 40-50 millin lajitetta. Nettosadon lajitteluväli oli 35-70 mm vuonna 1997ja 40-70 mm vuosina 1998-1999.

Tutkimuksen vertailulajikkeista Bintje teki eniten varsia ja Kulta selvästi vähiten. Idole ja Venla asettuvat näiden ääripäiden puoliväliin. Vartta kohti laskettu mukulaluku oli kuitenkin lajikkeilla niin erilainen (Kullalla poikkeuksellisen iso, Idolella pieni), että Bintje, Kulta ja Venla tuottivat käytännössä yhtä paljon (ja runsaasti) mukuloita kasvia kohti laskettuna ja Idole selvästi muita vähemmän.

Kokeesta ilmeni, että runsasmukulaiset lajikkeet kannattaa nykyisten ruokaperunan kokovaatimusten vallitessa (40 millin alaraja) istuttaa yllättävän harvaan, tutkimuksessa käytetty 40-50 millin koko jopa 35 sentin istutusvälillä. Kokonaissato laskee hieman tiheimmän istutuksen lukemista, mutta ruokaperunakokoa oleva nettosato jopa lisääntyy (Bintje, Venla) tai pysyy vähintään samalla tasolla kuin tiheässä istutuksessa (Kulta).

Harvaan istutettaessa pikkumukulat jaksavat kasvaa 40 millisiksi ja ylisuurien määrä ei kuitenkaan juuri lisäänny. Vielä puolen metrinkin istutusvälillä näiden lajikkeiden nettosato oli suunnilleen yhtä iso kuin kaikkein tiheimmällä istutuksella.

Vähän mutta isoja mukuloita tekevä Idole puolestaan tuotti ruokaperunakokoa selvästi eniten kaikkein tiheimmällä istutuksella. Ylisuuren (yli 70 mm) sadon määrä oli pienimmillään tiheimmällä istutuksella ja lisääntyi tasaisesti istutusetäisyyden kasvaessa.

Koska alimittaisia mukuloita oli tiheimmälläkin istutusvälillä niukasti, ei niiden kasvu ruokaperunakokoon harvassa istutuksessa tuonut kovin paljon lisäapua ruokaperunakoon määrään. Idolen sato on 17 sentin istutusetäisyydellä yhtä isoa kuin muilla lajikkeilla puolta pitemmällä istutusvälillä, kuten oheisista kuvista näkyy.

Lajittelematon näyte Venlaa(vasemmalla), Kultaa ja Idolea vuoden -98 sadosta. Venla ja Kulta oli istutettu 34 sentin etäisyyksillä, Idole 17 sentin.

Taulukko 1. Mukulaluvun määräytymiseen vaikuttavia tekijöitä

• Kuivissa oloissa tuotettuun siemenperunaan muodostuu vähän varsia ja mukuloita
• Matala ja tasainen varastointilämpötila lisää itujen määrää (kärkisilmun vallitsevuus säilyy pitkään
• Myöhäinen idätyksen aloitus lisää itujen määrää. Idätys sinällään lisää kokonaissatoa ja isontaa mukulan keskikokoa.
• Myöhäinen istutus laskee mukulalukua
• Kosteus mukulanmuodostuksen alkaessa lisää mukulalukua.
• Kullakin lajikkeella oma luontainen varsi- ja mukulalukunsa
• Varsiluku kasvaa siemenkoon kasvaessa, mutta ei mukulan painon suhteessa
• Taudit laskevat kokonaissadon määrää (kaikki taudit) ja vaikuttavat lisäksi varsi- ja mukulalukuun (seitti, harmaahilse, känsärupi, kuivamädät) yleensä laskevasti
• Kovassa maassa maavarsien määrää ja mukulaluku jää pieneksi
• Lämpötila vaikuttaa maavarsien ja mukuloiden määrään (vaikeaselkoisesti)
• Typpilannoitus kasvattaa mukulan keskikokoa
• Kasvuolosuhteet ylipäänsä vaikuttavat kokonaissadon määrään ja siten mukulakokoon